Facebookissa vallitsee muistiinpanovillitys... paljon miellyttävämpää kuin spostisellaiset. Mutta kun ihan kaikki tutut eivät ole facebookissa, niin kopsaan tännekin. Koska tietty te haluatte tietää kaiken musta ;-)

-------------------------------ALKAA------------------------------------

Söpöilyä lasten malliin! Kopioi viesti, kysy lapseltasi vastaukset ja kirjoita ne muistiin IHAN niinkuin ne sanottiin.

Omppu 4v10kk

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? En muista (siis et mitä mää sanon)
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? Pusut
3. Mikä tekee äidin surulliseksi? Lyöminen
4. Miten äiti saa sinut nauramaan? Kutittamalla
5. Millainen äitisi oli lapsena? Emmää muista, pieni

6. Kuinka vanha äitisi on? En muista, kuiskaa
7. Kuinka pitkä äitisi on? Mä lasken sun pituuden, 15 pitunen
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? Mun kanssa leikkiminen, kun saat olla rauhassa mun kans.
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? Töitä
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän? Ehkä siitä että olisit töissä käyny niin monta kertaa
11. Missä äitisi on tosi hyvä? Mun kanssa leikkimisessä
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan? Ompelussa
13. Mitä äitisi tekee työkseen? Mitä vaan jota aikuiset tykkää
14. Mikä on äitisi lempiruokaa? Sipuli
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? Ehkä siks kun se leikkii mun kans

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? Muumimamma
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? Leikitään yhdessä tai piirretään tusseilla
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? Että me tehdään kaikenlaista yhdessä.
19. Mitä eroa teissä on? Se ero että tykätään toisistamme, mä tykkään susta ja sä musta.
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? Siitä kun se on niin paljon pussannut mua.
21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä? Kaupunki taikka koti, koo niinkuin koti.

-------------------------------LOPPUU------------------------------------

Näin. Monen äiti on lapsen mukaan tykännyt siivouksesta - no meillä se ei tosiaan ollut mitenkään todennäköistäkään.

Tervetuloa MIELENOSOITUKSEEN TORIPARKKIA VASTAAN!

Ensi maanantaina 9.3. uuden valtuuston asialistalla on ensimmäistä kertaa toriparkin sisältävä keskustan asemakaava. Turhuuksien toriparkki
-kampanja järjestää tuolloin toriparkkia vastustavan mielenosoituksen

*** Kaupungintalolla (os. Aurakatu 2) klo 17.30 alkaen ***

Toivomme, että toriparkkiasia hylätään tai jätetään pöydälle odottamaan
seuraavaa kokousta. Viestimme valtuutetuille on, että heidän toimiaan
seurataan ja että heidän oletetaan kuuntelevan äänestäjien poliittista
tahtoa: toriparkkia ei haluta!

Mielenosoituksessa jaetaan myös kutsuja 18.3. klo 18 järjestettävään
paneeliin "Keskiviikon keskustelu keskustan kehittämisestä", johon
kutsutaan kysymyksessä profiloituneita valtuutettuja ja asiantuntijoita
sekä kaikki kiinnostuneet turkulaiset.

Tervetuloa mielenosoitukseen! Tuothan mukanasi katraan tuttavia, mahd. kylttejä toriparkkia vastustavine viesteineen ja reippaan mielen!

*********

Olen niin pettynyt Turun näennäisdemokratiaan. Varsinkin kun työn puolesta tiedän että Turku on mukana monessa hankkeessa, joissa on tarkoituksena parantaa osallistuvaa demokratiaa. Silti vaan viuhuu paskaa niskaan. Taidan mennä huutamaan kiukkuni ulos - tule sinäkin!

Vaikka koitankin karsia ylimääräistä kulutusta, jottei mun tarttis tehdä niin paljon töitä, niin lähes joka palkkapäivä käy niin että rahat soljuvat korttini läpi tililtä ties minne. Tän tilipäivän saldo oli saappaat, sarjis ja teetä. Toki olin kärvistellyt ilman jasmiiniteetä jo pari viikkoa ;-)

Saappaat löysin ihanasta pienestä kenkäkaupasta Hämeenkadulta, hyvä palvelu ja kotimaiset saapikkaat. On ne hiukan erituntuiset ja -näköiset kuin maiharit. Nyt sit tulevalla viikolla Tallinnan matkalla testaan, olenko pätevämpi kontrolleri saapikkaissa - ja jätän maiharit korjaukseen, niistä en hennois millään luopua. Samaisessa kaupassa oli myös suutari.

Sarjista en voinut vastustaa kun kerran se kertoo ihmisistä mun elämässä. Oli tavallaan outoa lukea sarjista, joka on totta - varsinkin kun tuntee ihmiset. Samalla löysin Turusta uuden rahanlaittopaikan, Underground Ullakon, jossa oli sitä sun tätä ihastuttavaa sarjista. Hetkittäin aina uskon, että ostamalla olen onnellisempi. Lukeminen toki tekee onnellisemmaksi, mutta harvaa kirjaa tarvitsen kirjahyllyyni. Tän kyllä, se oli ulkoisestikin niin viehättävä. Tai ehkä mä vaan pidän sitä esillä ja annan itsestäni kyldyrellin kuvan.

 

Sain tällaisen spostin, jonka halusin julkaista kun en jaksa lähettää. Vassogu!

En tiedä, oletko kuullut tai huomannut, mutta meitä suomalaisia pyydetään pitämään päiväkirjaa yhden päivän ajan ja lähettämään tuo "päiväkirjasivu" Kansanrunousarkiston käyttöön.

Viimeksi tällainen päiväkirja-aineisto on koottu 2.2.1999. Nyt toivotaan aineistoa samalta päivältä tältä vuodelta, eli 2.2.2009. Päiväkirjaa voi pitää omista ajatuksista, tapahtumista kotona tai työpaikalla tai mitä nyt kunkin päivään 2.2.2009 mahtuu. Jos tunnet asian omaksesi, niin toimi seuraavasti:

- Kirjoita päiväkirjasi valkoisen A4-arkin yhdelle puolelle selkeällä
käsialalla, tietokoneella tai kirjoituskoneella. Jätä vasempaan reunaan
4cm ja oikeaan reunaan 1cm tilaa arkistointia varten.

- Kirjoita eri paperille tai sähköpostin viestiosaan taustatietosi: nimi,
osoite, puhelinnumero, koulutus ja ammatti (myös entiset), syntymäaika ja -paikka.

- Liitä oheen arkistointia varten myös allekirjoitettu ja päivätty
suostumusteksti: "Suostun siihen, että lähettämäni aineisto arkistoidaan
nimelläni Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön." Julkaistavaksi aiottujen tekstien kirjoittajiin otetaan yhteyttö erikseen.

- Lähetä kirjoituksesi 28.2. mennessä osoitteeseen: Kalevalaisten Naisten Liitto, Strömbergintie 4 A, 00380 Helsinki tai
toimisto@kalevalaistennaistenliitto.fi. Kirjoita kuoreen tai sähköpostin
aihekenttään tunnus "Suomalaisen päivä"


Laita viestiä eteenpäin, jos luulet, että joku olisi asiasta kiinnostunut!

Oksennustadin lomassa on lapset valaisseet meitä anatomiasta. Kun M:n kanssa käytiin läpi ruumiinosia (nenä, napa, varpaat jne), niin tissien kohdalla hän näytti mun tissejä ja sanoi "oma". O puolestaan totesi että hänellä on huosuissaan ruuvimeisseli, kun kysyin mitä siellä on (tarkoituksena huomauttaa että ottais kätensä pois housuista).

 

niin kirveelle kuin ihmisille, jotka on kyllästyneet ainasiin herneisiin nenässään. Onneksi nykyään on niiiiin helppoa olla aktiivinen ja käydä laittamassa nimi adressiin. Ruokaa koululaisille!

JK Muuten riittää töitä niin töissä kuin kotona, mutta hengissä ja useasti vielä kohtuullisen hyvällä mielellä.

Ei niinkään voivotusta, vaan kuulumisia. Kaunistellen hiljaisuuden voisi selittää sillä että koitan olla läsnä kotona ja töissä sen sijaan että roikun virtuaalimaailmassa, mutta tosiasiassa pimeys on vaan vienyt mehut kuten muinakin vuosina.

Koska nukuin tänään kolmen tunnin päikkärit, en simahtanut lasten kanssa yhtäaikaa. Siksi siis hereillä näinkin myöhään ;-)

Töissä on ollut lievästi sanoen haastavaa. On neuvoteltu ensi vuoden sopimuksista, ja eritysiongelmana on meidän nykyinen talouspäällikkö, jolla ei juurikaan ole pätevyyttä tehtäväänsä. Pitkään koitin keksiä ratkaisua tilanteeseen, mutta sitten tajusin että oikeastaan se on mun pomon asia. Mulle riittää että tiedän omat vastuuni ja hoidan omat hommani. Piste. Kuulostaa näin jälkikäteen niin helpolta, mutta kivuliasta oli. Yksi ilta olin niin raivoissani että parin kaljan jälkeen teki mieli tilata taksi ja käydä vetämässä molempia tyyppejä lättyyn niin että läiskähtää.  Kun jälkeenpäin asiaa analysoin, niin sain kommentin, jonka mukaan se oli hyvä mielikuva, eikä vahingoita ketään. Niinkuin ei vahingoittanutkaan. Mutta kuvaa vaan kuinka ravoissani olin, kun tuntui ettei pomo saanut sanottua sille tyypille että kukaan ei luota siihen kun se vaan hösseltää. Ja mun piti sanoa. Eikä tyypillä ollut yhtään ideaa miten tilannetta parannettaisiin. No en viitsi nyt lietsoa itseäni raivoon taas, koska kerran olen seesteisen päätöksen tehnyt ja sen varassa voin olla välittämättä. Pomon haltuun ;-)

Tänä vuonna ekaa kertaa vietettiin ihan kunnolla älä osta mitään -päivää. Oli rahat taas kaks viikkoa loppu ja päivä sattui palkkapäivälle. Niinpä meillä ei ollut jääkaapissa kuin valo ja kaapissa näkkäriä, mutta senttiäkään ei kulutettu. Enkä tänä vuonna hankkinut kaikkea tarvittavaa ja tarpeetontakin vähän etukäteen. Uskomatonta mutta totta, tuli oikeasti hyvä mieli, ja samalla mietin kuinka vaikeaa on olla kuluttamatta. Turussakaan ei ole keskustassa kuin kävelykadun penkit (jotka ei muuten näillä keleillä houkuttele) ja kirjasto, minnen voi mennä istuksimaan ilman ostopakkoa. Hurjan ahdistavaa. Varsinkin tällaisella marginaaliin siirtyneellä, jolla ei oikeasti aina ole rahaa edes siihen 2 euron teekupilliseen. Mutta jos en olis näin sikaväsynyt, niin hiukan paremmalla taloussuunnittelulla ei meillekään kävis näin joka kuukausi, nyt kun muuttokulut on maksettu.

M ja O ovat kipeinä, veikkaan enterorokkoa. M puhua pulputtaa ja on sillä varmaan jo parisenkymmentä sanaa ihan aktiviisesti käytössä. Uusimpina pissa, joo ja auta/auttaa. Ihan uskomatonta kun se kuitenkin ymmärtää lähes kaiken mitä sille sanoo, ja tietty viestii sitten muuten. O taas selittää kokoajan mitä kaikkea voisi keksiä, siis millaisia laitteita. Ja mitä kaikkia leluja olis ihana olla. Mikä ahdisti mua aika paljon yhdessä välissä. Mutta kun on puhuttu joululahjoista, niin yksikään niistä krääsäleluista ei päässyt listalle. Lista oli mun mielestä tosi hyvä: lääkärin laukku ja tavarat, lääkärin takki ja sitten isot lautaset ja haarukat ja lusikat leikkiä varten. Olen nyt isovanhemmilta tilannut nämä, ja korostanut etä mitään muuta ei tarvitse, eikä mielellään saakaan antaa. No tuskin meidän toivetta kuunnellaan, mutta jos tänä vuonna tavaran määrä olis astetta pienempi kuin viime vuonna, niin loistaisin tyytyväisyydestä.

Parasta töissäkäymisessä: kahtena aamuna viikossa aamu-uinnille työkaverin kanssa ja joka työpäivä kirkasvalolampun vieressä. Tunnen itseni virkeämmäksi, vaikka olenkin ihan väsynyt. Tai siis sen ajan kun en ole ihan silmät ristissä olen virkeämpi kuin yleensä tähän aikaan vuodesta ;-)

Toriparkista kuntalaisäänestys -adressi keräsi yli 11 000 nimeä, mä sain kerättyä 14. Nyt vielä haaveilen että koko toi joukko osoittaisi mieltään jossain ;-) Mutta suurin osa niistä ketkä allekirjoitti ei varmaan lähtis barrikadeille. Ihan hyvä muistutus kuntapäättäjille että ne kuitenkin saa mandaattinsa meiltä, vaikka tuntuvatkin pelaavan omia pelejään.

Nyt mua kyllä alkoi nukuttaa. Olinhan jo 6,5 tuntia hereillä. Ei, en ole raskaana. Sitä harkitaan sitten vuosien päästä kun näen miten elo ja olo kehkeytyvät.

Ihanaa lukea välistä hyviä uutisia. "Ecuadorin uudessa, syyskuussa hyväksytyssä perustuslaissa määritellään ihmisen ja luonnon suhde ensimmäistä kertaa niin päin, että planeettamme ekologinen hyvinvointi on inhimillisen elämän perusta." Mahtavaa!

Tällaisen viestin sain Turhuuksien toriparkki -listalta:


***
Tästä kyllä luinkin jo ehdokkaani blogista. Ja yhä olen pöyristynyt. Uskomatonta miten ihmisiä yritetään koko ajan sumuttaa, miten päätösvalta on niillä keillä on rahaa. No ainakin menen myrskystä huolimatta äänestämään! Yksi ääni enemmän toriparkittoman Turun puolesta.

Mun lapsenuskono kansalaisten mahdollisuuteen vaikuttaa asioihinsa vahvistui tänään, kun sosiaalilautakunta päätti kumota kestovaippakiellon.

Juhlistin asiaa lasillisella punkkua, ja pakkasin M:n kestot valmiiksi huomista varten.

Alla lehdistötiedote, jota en ehtnyt laittaa aiemmin.

JIPPII!!!


**************************************************************************

TIEDOTE, JULKAISUVAPAA HETI

Kestovaippa-adressit Turun sosiaalilautakunnalle 22.10.

Mammakeidas ry:n ja Kestovaippayhdistys ry:n edustajat luovuttavat
yhteensä yli 1600 nimen käsin kirjoitetut ja internetissä kerätyt
adressit keskiviikkona 22.10.2008 klo 16.50 Turun
sosiaalilautakunnalle osoitteessa Kristiinankatu 1.
Luovutus tapahtuu ennen lautakunnan varsinaista kokousta, jossa sillä
on mahdollisuus oikaista virkamiestason puutteellisiin tietoihin
perustuva päiväkotien kestovaippakielto. Yhdistykset ovat huolissaan
päätöksen mukanaan tuomasta eriarvoistumisesta. Kestovaippojen käyttö
perustuu perheiden elämänkatsomuksellisiin ja terveydellisiin
valintoihin, ja valinnanvapaus tulisi olla perheillä, ei päivähoitoa
tarjoavalla kaupungilla.

Turun kaupungin suosituksen antaneet virkamiehet ja julkisuudessa
laajalti kestovaippaongelmaa kommentoinut lasten tautiopin professori
Matti Uhari eivät ole tahoillaan onnistuneet nostamaan esiin
ainuttakaan tieteellistä tutkimusta, jossa olisi vertailtu kesto- ja
kertakäyttövaippojen taudinlevittämistä. Päätöksen hygieniaan
liittyvät perustelut ovat kestämättömiä ja vailla todellisuuspohjaa.
Vaippatyyppien välillä ei ole merkittäviä eroja bakteerien
leviämisessä, sen sijaan käsihygienia on avainasemassa. Lausunnoista
on käynyt ilmi, ettei Uharilla tai turkulaisella virkamiehistöllä ole
ajantasaista tietoa kestovaipoista ja niiden käyttöominaisuuksista.
Yhdistykset toivovat, että erilaisista vaipoista käyty keskustelu
nostaisi osaltaan aihepiiriä tutkimusyhteisön kiinnostuksen kohteeksi.
Perusteellisten tutkimusten tarve on kiistaton.

Kestovaippayhdistys on esittänyt asiayhteydessä käytettäväksi American
Journal of Public Healthin tammikuun 1995 lehdessään julkaisemaa
artikkelia tutkimuksesta "Fecal Contamination in Child Day Care
Centers: Cloth vs Paper Diapers", jossa ei löydetty merkittävää eroa
vaippatyyppien välillä ulosteperäisten taudinaiheiden leviämisessä.
Suora linkki tutkimusabstraktiin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7832258?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVAbstractPlusDrugs1

Turun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa annetaan selkeitä
toimintaohjeita:
"Turku-strategia määrittää kaupungin toiminnassa noudatettavat arvot
seuraavasti: asukas- ja asiakaslähtöisyys, osaaminen ja luovuus,
kestävä kehitys, oikeudenmukaisuus, yhteistyö."
"Turun päivähoidossa arvostetaan moniammatillista osaamista ja
pidetään yllä
kehittävää otetta varhaiskasvatustyöhön
."
Päivähoito-osastolla kaupungin arvot toteutetaan suunnitelman mukaan
mm. seuraavasti:

pyritään järjestämään päivähoitopaikka ottaen huomioon lasten ja
vanhempien tarpeet

kehitetään palveluita vastamaan lasten ja perheiden muuttuvia tarpeita
huomioidaan luonnon suojeleminen ja ekologinen toimintatapa
toiminnassa korostetaan terveellisiä elämäntapoja

Turun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma ja kestovaippakielto ovat
ilmiselvässä ristiriidassa keskenään. Luotamme siihen, että
kaupungista löytyy poliittista tahtoa kestovaippakiellon kumoamiseksi.

Tänään haluisin tavallista enemmän olla kahdessa paikassa yhtäaikaa, nimittäin Mammiksen ja työpaikan reilulla kahvitauolla. Koska mä järjestän sen täällä töissä, niin en voi livetä Mammikselle. No samassa hengessä kuitenkin.

Tai no, oikeesti mä kyllä haluisin olla ihan kokonaan muualla, jossain missä ei ole pimee, harmaata, kylmää, tuulista. Tai sitten vaan kotona, nukkumassa. Mä olen niin väsynyt, että hyvä kun en tuolilta tipu. Kivaa tämä ikuinen syys. Voisin oikeasti tehdä nukkumisen maailmanennätyksen. Ei taitais pomo suostua siihen, kahvitaukoon suhtautui myötämielisesti.

Reilua päivää!

Siipan synttärit oli muuttohulinassa, ja sovittiin niitä lykättäviksi. Ja sitten mulla katosi kaikki lahjaideat päästä. Nyt keksin: pala metsää. Toivottavasti tykkää. O haluaa ostaa isälleen lahjaksi suklaakeksejä. Eiköhän me kivat kemut saada aikaiseksi. Olen vaan niin tyytyväinen kun kerrankin keksin siipalle jotain aineetonta, häntä kun ei hieronta tms lahjakortit ilahduta.

Turussa vaippasota, julistaa tämän päiväinen Tursas. M:n ryhmässä hän on ainut kestovaippailija, joten mitään vaippapaisumista ei ainakaan siinä ryhmässä ole. Että mua ällöttää tää kertakäyttöisyys on steriiliyttä -asenne. Kohta varmaan vaaditaan kaikki päiväkoteihin niitä vaipankäärimiä, tai mitä ovatkaan turhakkeita. Onneksi tämä ei jää tähän. Kollegat alakerrasta ottivat yhetyttä sos-lautakunnan jäseniin Minna Lekaan ja Mirka Muukkoseen, asiaa siis käsitellään parin viiikon päästä. Siihen saakka taas saa hävetä olla turkulainen.

Mä kiehun ja kihisen taas lastensuojelun tolasta. Tuntuu ihan että siinä ei haluta suojella lapsia, vaan yhteiskuntaa, niitä muita, joille ei koskaan tapahdu mitään tällaista, koska ovat niitä parempiosaisia.

Ystäväni avomiehellä on kolme lasta, ja ex-vaimonsa on henkisesti heikossa jamassa. Välillä on antamassa lapset huostaan, välillä isälle, välillä kieltää isää tapaamasta (kun kerran muutti ystäväni kanssa yhteen), on yrittänyt pari kertaa itsemurhaa ja uhannut myös ottaa lapset mukaan viimeiselle matkalle. Nyt keskiviikkona ilmoitti että lasten on muutettava isänsä luo, hän ei enää jaksa. Ja tänään, kun lapset olisivat sopimuksen mukaan tulossa isälleen viikonlopuksi, ilmoitti että lapset eivät tule minnekkään, ikinä. Ystäväni soitti sossuun ja sieltä sanottiin vaan että voitte haastaa käräjille, jossa määrätään sitten sopimussakko. Haloo? Kuuleeko kukaan, tai ajatteleeko, tai tunteeko? Miten voi olla lapsien edun mukaista että äiti on vuoroin lähettämässä heitä pois, vuoroin kieltäytymästä sovitusta. Ja koska näemmä sopimuksilla voi pyyhkiä perseensä, niin miksi niitä sitten tehdään. Tähän asti olin ajatellut että tällaisissa tapauksissa joku sosiaalityöntekijä tulisi katsomaan että lapset todellakin pääsevät isälleen, ja ehkä sen jälkeen jututtaisivat äitiä, sopisivat pika pikaa uudesta keskustelusta. Auttaisivat äitiä hakemaan apua. Ei kun käräjille vaan!

Toisaalta taas kun itse olin ihan lopussa, niin minulle tarjottiin lasten väliaikaista huostaanottoa, että saisin viikon nukkua. No onneksi imetin, eikä sitä toteutettu. Siitä vaan jäi sellainen fiilis, että ryhdistäydy tai ainakaan älä näytä ettet selviä, tai viemme lapset. Ja sitä käytännön apua ruuanlaittoon ja kotihommiin, mitä en jaksanut, en saanut. Nappi huuleen ja tukka tuuleen.

Ihmettelen suuresti, että kuka elämästä vieraantunyt byrokraatti on tällaisen systeemin luonut? Tai no en nyt ihan rehellisesti ihmettele, tiedänhän mä miten yhteiskuntaa pyöritetään, mutta että me suostumme tähän. Että ei tarvitse välittää, kun ei liippaa läheltä. Ja sitten kun liippaa läheltä, niin ei ole voimia välittää. Paitsi satunnaiset kiukkupuuskat tuo energiaa, joka toivottavasti joskus suuntautuu asioiden muuttamiseen. Äitiyden myötä mussa on herännyt tunne siitä että lapset on yhteisiä, että me aikuiset olemme yhdessä vastuussa heistä. Jos käännät selkäsi joillekin, käännät sen omille lapsillesikin. Ei voi olettaa että saame itsestään ja muista ihmisistä sekä yhteiskunnasta välittäviä aikuisia, jos emme itse näytä esimerkkiä. Myönnän kyllä että kiroileva höyrypää ei ole paras esimerkki, mutta vielä mä teen jotain muutakin. Nyt vaan täytyy ensi laittaa happinaamari itselle (lue: saada itseni jotenkin kasaan ja toimintakykyiseksi), sitten on muiden vuoro.

Jos alkuun jotain tällaista: Kokonutaan kaikki seuraavan/sitä seuraavan valtuuston kokouksen ajaksi joka kaupungin/kunnan valtuuston kokouspaikan ulkopuolelle ja huudetaan raivoamme. Jos joka kaupungissa (koosta riippuen) olisi 100-1000 huutajaa, niin kai aiheeseen sitten reagoitaisiin, muutoinkin kuin laatimalla selvityksiä.Tai toteamalla ei oo. Jos vaikka valtio panostaisi ihmiseen sen minkä "vähän niinkuin vahingossa" hornetteihin. Eli korvamerkitsisi rahat kunnille.

 

Töitä tehdessäni eksyin Aurajokisäätiön sivuille ja löysin sieltä ihania taustakuvia. Kotikoneelle taidan asentaa lehmän, töihin valitsin kosken. Vielä kun siihen saisi äänen peittoamaan autojen metelin. Tätäkö on nykyihmisen kosketus luontoon?