Päätimme pitkän jahkaamisen jälkeen lähteä Faces-festareil. Alunperin suunniteltiin lähtevämme koko viikonlopuksi, mutta kun ei luvattu pelkkää poutaa, päätimme tehdä vain päiväreissun. Ja aamupäivä tutkittiin säätiedotuksia jotka lupasivat sadetta enemmän ja vähemmän. Mutta otimme riskin, pakkasimme pikana sadekamppeet ja vaihtovaatteet ja rynnistimme asemalle. Tunnin junamatka oli melkein liian lyhyt eväiden syöntiin ja vessareissuun kun on totuttu neljän tunnin Jyväskylän matkoihin. Matkalla satoi, mutta koko reissun aikana bongasimme lopulta vain neljä pisaraa.

Kyllä kannatti. Siellä on aina niin hyvä tunnelma. Maailma tuntuu ja näyttää paremalta paikalta. Musiikiin kuntelu meni siinä siivellä, vaikka ehdimme nauttia niin Emma Salokosken valoisasta äänestä kuin tosissaan tykittävästä Nhatbista. Piirpaukkeen aikaan O halus vaan leikkimään, mut oli niillä ihan hyvä sound check ja pari ekaa kappaletta. Tosin lapsille olis pitänyt olla sellaiset kunnon kuulosuojaimet (mistä niitä saa?). Omatkin korvatulpat unohtui kiiressä kotiin. Ensi vuonna ehkä uskaltaudumme koko viikonlopuksi, perheleirintäalue houkutti. Eikä O olis millään halunnut pois.

Olen tänään kävellyt varmaan 15 kilsaa M liinassa. Tuntuu joka puolella. Jos en nyt venyttele, niin huomenna kiroan itseni.

Jatkettiin muuten meidän festariperinnettä, eli päästiin taas uutisiin. Tällä kertaa kymppiuutisiin. Jotenkin rupes hymyilyttämään uutisten teksti ja me samassa kuvassa. Vaikka sehän oli ihan sattumaa, olihan.