Mä olen taas kuin uudestisyntynyt Mammiksen puistotapaamisen jäljiltä. Aamu meni siipan ja lasten kanssa nahistellessa, tai pikemminkin niin et mä räyhäsin niille. Kaikki otti pattiin. Mut sit vaan lähdettiin ja upeaa oli. O juoksi kavereiden kanssa ympäri puistoa, jotenkin sekin on paljon vähemmän sulkeutunut siellä. Ja itsellä on sellainen olo, että asiat järjestyy. M torkkui liinas ja pissi puskaan. Ja mä sain vaan olla ja jutella.

Kun lähdettiin puistosta alkoi sataa kaatamalla. O istui rattaissa, siis paloautossa, ja kiljui pii paa, pii paa ja toinen Mammis-kaveri vieressä hihkui kanssa. Niin me äiditkin! Se sade puhdisti paljon.

Sit käytiin vielä Kauppahallissa, ostettiin meille taas vähän italialaisherkkuja Sergiosista. Nam, nam. Mulla on hamstrattuna niin paljon vuoden vaihteessa umpeutuvia lounareita, et joka kerta kun syödään ulkona (tai otetaan mukaan) säästetään eurokaupalla. Ei hullumpaa tässä konkurssissa. Se myyjä tunnisti meidät eilisist uutisist, tai no rehellisesti sanottuna lapsen liinassa. Antoi alennusta ja O:lle pillimehun ;-) Sitten käytiin vielä ostamassa sukulaisen 50-vuotislahjaksi suklaata Kultasuklaan myymälästä, ja pakkohan mun oli ostaa meillekin yhden konvehdit. Sydän-suklaa oli O:n valinta, en voinut kun olla samaa mieltä. Nam, nam taasen.

Kotonakin ilta mennyt lepposasti. Lapset ei edelleenkään nuku, vaik mä toivoin et O olis simahtanut. Mut on tästä se ilo et se viihdyttää M:a ja mä saan kerrankin kirjoittaa ennen puoltayötä. Kohta koitetaan uudestaan.

Asiasta tuhatjalkaiseen. Kun oliskin joku vieraskirjan tapaiden tälle blogille. Tietäisin jos joku jakaa näitä juttuja mun kanssa. Kommentoiminen on jotenkin hankalaa, varsinkin jos lukee ajan päästä. Vinkeistä kiitollisena.