Noinhan sitä sanotaan kun alkaa remppaamaan vanhaa taloa. Ja on niitä yllätyksiä tullutkin, sekä vähemmän kivoja (ei näitä seiniä voikaan purkaa, eikä oven paikkaa siirtää, täytyy hylätä toive kylppäristä ja tehdä vessa ja suihku erikseen) että kivoja (vanhojen eristeiden joukosta löytyi tosi kaunis pussilakana ja muutakin). Mutta nyt kun vihdoin se homma on lähtenyt rullaamaan, ja on löydetty oikein rakennusmestari ja joku joka oikeasti tekis niitä hommia, ja jolle siippa olis apumiehenä, niin nyt tämä Joku on sitten kateissa. Launtaina tuli tekstiviesti ettei pääse kun on krapula, sen jälkeeen ei kai kellään ole mitään havaintoa. Ja niinkuin nuo lööpit pursuaa tietoa mitä kaikkea kateissa oleville yleensä on sattunut. Huolettaa tuon tyypin puolesta, ja tietty harmittaa että tällainen(kin) odottamaton viivästys tuli eteen. Ja käytän muuten koko ajan ja -sanaa ;-) No ei tän blogin ollutkaan tarkoitus olla mikään kielitoimiston julkaisu. Mutta olen kyllä sitä mieltä että dramatiikkaa on mun elämässä ihan liikaa, vähemipikin riittäisi.

Takas tönöön. Vessan kaakelit on nyt sitten pääetty, samoin huoneiden maalit. Melkein ekorakentamista kun on kotimaiset, ja itseasiassa vain 5 km päästä kotoa tehdyt kaakelit ;-) Kun siis vaan Joku rakentais seinät ja eristäisi. Mä löysin ihanaa kaakelia keittiöön (myös lähellä tehtyä), mutta katsotaan nyt onko rahaa ja tekoenergiaa sen hienosäätöön. Kunhan saatais vaan yläkerta asuttavaan kuntoon, portaat alakertaan ja keittiöön uusi lattia, ja vanhat rempat viimeisteltyä. Varmaan monta ihastuksen sekä tuskan huokaisua tiedossa.