On todella sekava olo. Lähipiirissä tapahtuneiden asioiden vuoksi itkettää ilosta ja toisaalta pistää parkumaan, vähän kuin sateenkaari näkyis jossain (mun päässä). Sataa ja aurinko paistaa. Niinhän se on ollut kyllä tän päivän sääkin.

Aloitin sitten kuitenkin sen Soininvaaran kirjan, onneksi maltoin mennä jo yhdeltä nukkumaan. Nyt odotan et M näyttäisi väsähtämisen merkkejä, jos vaik pääsisin taas kirjan kimppuun. Äsken ei onnistunut, kun sillä oli kova kakkahätä. Ehdittiin onneks vessaan. Me tällä hetkellä semireagoidaan vessaviestintään, eli jaksamisen mukaan. Siippakin tänään tunnisti pissaviestin ja ehtivät vessaan! Olen aika ylpeä molemmista ;-) Kai tää semiviestintä on vauvalle vähän sekoittavaa, mut mä koen et hyvä näin. Äh, nyt mä en enää malta olla sukeltamatta lännen ja islamin väliseen taisteluun, tissitteli M eli ei. Tää ilta mennään äitin tahtiin, koska huomenna O tulee kotiin ja haluun kirjan luetuksi ennen jälleennäkemistä, muuten mun ajatukset askartelee siinä. Mut päivät jolloin O on muualla on lähes ainoot hetket kun siipan kans saadaan juteltua, joten arvokasta aikaa myös meille.