Perjantaina aloin olla ihan kyllästynyt jo näihin helteisiin kun ihottumat vaan syyhyää ja se jos mikä kiukuttaa. Ja kiukku ei tietenkään pysy mun sisällä vaan valuaa yli laidan mistä syystä vaan. Kirosin esimerksis tuulen, joka täällä yleensä puhkuu niin että olen ytimiä myöten syväjäädytetty, mut nyt jos vaivaiset 0,002 m/s jaksaa vireillä, ja sekin kostean nihkeää... Ja mä siis ihan konkreettisesti kirosin sen. Onneks ei ollut muita puistos sillä hetkel. Ja onneks meille tuli vanhoja ja uusia tuttuja kylään. Eli siipan opiskelukaveri perheineen. Kärttyisyys katosi samalla ovenavauksella kun tutut tulivat. Meillä oli tosi rattoisaa vaan oleskella ja sit käytiin Halistenkoskella virkistäytymässä. Harmi kun eivät asu Turussa, meillä niin harvoin käy perhetuttuja. Mä olen vieläkin ihan virkistynyt.

Vaikka tää helle koittaakin mut nitistää. Launataina Askaisiin mennessä  matkanvarren lämpömittari näytti +33... onneks mökil oli happea eikä asfalttia hohkaamassa. O:n serkku ja täti tulivat myös, samoin mamma, joten meillä oli toimintaa. O sai ihan rauhas pelmuta serkkunsa kanssa. Ja mä sain jopa hetken loikoa riippukeinus ihan omassa ylhäisyydessäni.

Nyt taas hiki virtaa, lapset ei nuku, siks yritän sompailla netis. Uuvuttakoon itse itsensä, ja mä säilytän malttini. Taustamusiikkina meil tohtori Orff ja herra Dalcroze, myös O säestää.