Huh. Neljän tunin junamatka lasten kanssa onnistui! Tavaroista puolet piti jättää kotiin, kuten mun varavatteet, M:n vaipat ja päiväkirja. Olis pitänyt O:n vauva-aikana ostaa tänne harsoja ja muutama kuori, niin ei tarttis aina kantaa vaippoja. Nyt tuntuu tyhmältä investoida. Mutta toisaalta, jos käydään kerran kuussa, niin ehkä se silti kannattaisi. Tavaraa oli kuitenkin iso repullinen, käsilaukullinen ja sitten M:n autonistuin. Köröteltiin komeasti taksilla asemalle, tukittiin R-kioski kun käytiin ostamassa matkalukemista ja päästiin vihdoin vaunuun. Siellä riitti vilinää. Ja tuli taas todistetuksi ettei joukossa tarvitse olla kuin yksi hölmösti käyttäytyvä (vanhempi) lapsi, niin kaaos on koko ajan lähellä. Koska tietenki tämän vanhemman lapsen vanhemmat istuvat jossain muuala, ja yhteisolon sujumisen varmistaminen jää muiden vanhemmille. Grrr. Oriveden jälkeen alkoi keittää, mutta onneksi tilanne rauhoittui. Paikka leikkivaunussa on kyllä kiva, mutta aika levotonta voi olla. Usein me vaan ollaan oltu vähemmän vilkkaaseen aikaan matkalla. Tullessa toivottavasti näin.
O on täällä tohkeissaan taas puhunut miten ihanaa oli tulla myyräjunalla.  Ja Tampere merkitsee jäätelönostopaikkaa. Uskomattoman hyvin O muistaa kaiken mikä matkustukseen liittyy, ja mummilan lähipuistot. Ihailen sitä kun se muistaa kaiken olennaisen. Nyt puistoon saamaan lisää muistoja.