Enkä mä nyt tarkoita rintojani iltaisin – tai sitten joskus kun imetys päättyy. Vaan asioita. Mulla on kirahvin kaulaa pidempi lista asioista, jotka tarttis tehdä: postittaa lapsiystävälle 3 vee lahja (juhli elokuun alus), M:n kiitoskortit tehdä ja postittaa, kirjata remontin kuluja parilta viikolta (kuittipino kavaa ja rahat hupenee – mihin?), ottaa M:lle 70 cm vaatteet ja poistaa pienet, kastella kukat, kirjoittaa sille ja sille, ja sille, laittaa pyykit korista kaappiin ennen kuin pino kasvaa kahteen metriin, tehdä edes kerran päiväs minuutti jumppaa, jotta aivot sais sen minuutin jälkeen verta ja toimis edes hetken. Ja ne kaikki joita en edes muista kuin imettäessä. Uskomatonta, miten paljon tekemättämät asiat kuormittaa, tuntuu et kun ne roikkuu, niin itsessä roikkuu tuhat kilon painoa, eikä pääse mihinkään.