Siis kantoliina. Näilläkin helteillä. Kantamisesta olen kyllä luopunut, mut liina toimittaa vaunuissa auringonsuojan virkaa. Ja saa siitä kivan riippukeinun pienimmäiselle. Mä olen ihan myyty sekä liinan kätevyydestä että omasta näppäryydestäni ja kekseliäisyydestä (eivät kuulu mun usein käytettyihin ominaisuuksiini).

Tänään käytiin uimarannalla, missä suojaa tarvittiin. Ekaa kertaa perheenä, ja tokaa kerta mulle turkulaisena. Ja ihan uudella piitsillä, Ispoisissa. Arvottiin Uittamon ja Ispoisten välillä, mut linkkireitti ratkaisi: kuljettaja ilmoitti et ajetaan ihan Ispoisten rannan vierestä. Ihana ranta. Vaik olikin merivettä. Eikä mstkaan mennyt kuin vajaa tunti suuntaansa ;-) Mut ei meillä ollut onneksi kiire. Enemmän aikaa menis jos pitäisi tienata rahaa autoon ja bensaan. Vaikka olen kyllä alkanut haaveilemaan sähköautosta. Varmaan ne haaveet hellittää kun taas päästään pyöräilemään, eli ensi vuonna. Mut huolimatta tuskaisen kuumista linkeistä,  meil oli äärimmäisen virkistävä reissu. Ja yllyke tuli paljon parjatulta, saamattomalta siipalta. Eli jaksaa se sentään sen verran et kannustaa mua lähtöön, ja tulee mukaan, vaik mä sit hoidan käytännössä meidät liikkeel. O totesi rannal et "kiva kun meidän isikin on mukana". Naulankantaan.

Jos säät vaan sallii, niin saatetaan ottaa pian uudestaankin. Tai viimeistään vuoden päästä. Uimarantailu on tosi jees!