Vaikka O on varsinainen kotikissa, se on pärjännyt ihmeen hyvin kun nyt on joka päivä oltu jossain. (Meidän on pakko keksiä kodin ulkopuolista tekemistä, etten mä vaan ärjyis. No kai sekin arvostaa enemmän kohtuullista äitiä, kuin raivotarta ;-) )

Maanantaina oltiin Mammiksella, ja M aloitti muskarissa. Nauroi ja katseli kavereita. Meillä on tosi mahtava vetäjä, vilkutus jos luet. Lempeä, iloinen ja innostava. Tuollaista tunnelmaa on mukava tartuttaa itseenkin. O pukeutui taas poliisiksi, kuten avajaisissakin. Mistä innostuneena mä illalla lauloin sille Eppujen Poliisi pamputtaa taas. Nyt sitä sit on kuunneltu ihan Eppujen esittämänä useampi kerta, ja toinen silmät lautasina hytkyy ja hymisee. Sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla. Kiva jos eli kun se hoilottaa koko laulun jossain vakavahenkisessä tilaisuudessa... Illalla myös puistoiltiin, ja puisto oli täynnä tuttuja. Tuli sellainen olo, et tänne (osaan Turkua) mä kuulun.

Tiistaina serkku ja täti tulivat yllätysvisiitille, meno yltyi ihan hurjaks. Onneks en ole pessyt ikkunoita kun kaksi maalaria maalasi niitä hikihatussa (vedellä sentään). Sitten lähdettiin kyläilemään ja suunnittelemaan Mammisjuttuja. Kerrostalon kyttääjät saivat hupia ja närästystä koko rahan edestä kun O kavereineen leikki alasti, O pissas keskelle hiekkalaatikkoa (se vois olla vähemmän estoton... ja hitaampi), ja mitähän muuta ne tekikään. Kun oltiin suursyöty vieraanvaraiset makaronilaatikot, suunnattiin kotiin. Saldo: Nolla ärjymistä, mielettömän hyvä mieli koko kotimatkan ja loppuillan.

Tänään käytiin torilla ja serkun nimipäiväjuhlilla. O:n mielestä paras nimipäivälahja oli pillimehu, se siis pakettiin. Sankari arvosti kyllä enemmän 78654. autoaan ;-) No mä tiedän, mitä O saa nimipäivälahjaksi sitten keväällä. Taas oltiin aika myöhään kotona, mut ilta sujui kivasti. M ja O kävivät yhteiskylvyssä, se on niistä tärisyttävän hauskaa. Mä kyykin lattialla jalat krampissa, mut on se sen arvoista. Mitä tahansa et M on iloinen, kun se on tosi kränä hampaiden takia. Ja tietty ihanaa et heillä synkkaa.

Saa nähdä mis vaihees O ei enää suostu lähtemään ovesta ulos. Huomenna olis sen muskari ja perhekavilas kiinnostava aihe. Perjantaina lähdetään Jyväskylään mummin ja ukin luo. Eka reissu et matkataan kolmisin, siippa jää tänne. Matkatavarat minimiin ja roppakaupalla evästä -strategia toivottavasti toimii. Ehkä O sit linnoittautuu kotiin ku tullaan takas (luultavasti keskiviikkona). Tosin sit taas torstaina Mammis. Nyt täytyy kuitenkin mennä lasten ja äidin ehdoilla, niin etten mä muutu kotihirviöksi. Ja toisaalta et lapset pysyy nahoissaan. Kauhun tasapaino?