Vaipattomuus alkaa jo sujua. Tai no ei oikeastaan voi puhua vaipattomuudesta kun M:lla melkein aina on vaippa. Mutta vessaviestintä siis sujuu, eli tarpeet useimmiten tehdään lavuaarin tms, tai sitten pyyhkeelle kun mä touhuan muuta. Mutta vaippa päällä pidätyskykyä jo selvästi on. Tosin tänään on pissattu ja kakattu ihan miten ja mihin sattuu. Mä en ole yhtään osannut lukea merkkejä ja toimia, hyvä kun muistan vaipan vaihtaa. En odottanutkaan et vessaviestintä sujuis joka päivä eilistä paremmin, mut silti vähän kaihertaa. Mua, ei niinkään vauvaa. Huumoriakin on tänään tarvittu kun kakkaa on löytynyt uskomattoman paljon uskomattomista paikoista (kun siippa ei huomannut et M oli kakannut ja otti sen syliin ja kulki ympäriinsä). Ja pisteenä i:n päällä, O astui illalla pottaansa, ja kakathan siltä oli tullut. Sit se huus et pyyhkimään ja karkas. Onneks ei ehtinyt sänkyyn saakka.

Vaikka täl hetkel tuntuu ettei suju, niin listaanpa nyt itseäni motivoidakseni hyvä puolet:
- vaippaihottuma hävinnyt tyystin
- mun ja M:n vuorovaikutus asteen syvempää (tai näin koen) silloin kun mä olen hereillä
- mun himoni uusia vaippoja ja vaippakuoria kohtaan hiipumassa, kun tarvettakaan ei niin ole (ja rahaa ei oikeasti ole)
- kun itseluottamus kasvaa, voin pitää vaipan kanssa auttamattoman pieniä vaatteita myös kodin ulkopuolella

Yöllä M:lla on muumikertis. Mä en uskalla vielä kokeilla edes kestoilla kunnon lisäimulla kun mun on kerran _pakko_ saada nukkua. Mut ei siel aamul tuntunut hirveästi pissaa olevan. En kyl vielä kokeile. Pitäähän sitä jotain haasteita jättää, vai mitä.

Harrastus se on tämäkin ;-)