Mä olen lukenut Tommy Hellsteniä, ja olen tosi iloinen et mulla on silloin tällöin aikaa perehtyä hänen kirjoihinsa. Täl hetkel luen Virtahepo olohuoneessa ja aiemmin luin Kolmas mahdollisuus. Sopii tosi hyvin mulle, kun mun täytyy ymmärtää omaa käytöstäni ja reaktioitani. Muttei siitä nyt sen enempää - vielä. Vaan pakko rutista. Muuten Tommy osaa asettaa sanansa oivallisesti ja esittää ideansa tajuttavasti, mutta miksi pitää rinnastaa hengellisyys ja kristinusko, tai tarkemmin luterilaisuus. Epäreilua. Mä haluan gurun johon voin luottaa 100 %. Mut musta tuntuu vaan hassulta et hän rinnastaa ihmisen hengellisyyden, ja kaipuun yhteyteen jonkun suuremman kanssa juuri tässä maassa vallitsevaan uskontoon. Tai oikeastaan se tuntuu halvalta. Voin allekirjoittaa hänen kuvaamansa kokemukset, niitä olen saanut joogan avulla. Mutten sitä että henkinen kasvu ja itseymmärrys olisi vain luterilaisille, tai kristityille. Onhan muuten uskovia tällä paljolla jokunen miljardi. Ja jottei tilanne olisi ihan näin yksinkertainen, hän kyllä kirjoittaa ettei hegellisyys ole samaa kuin uskonnollisuus, mutta toisaalla sitten taas palataan siihen että hän useasti totoeaa muun muassa että "Jumala tuli ihmiseksi ja halusi tällä teollaan osoittaa ihmisen kasvulle uuden suunnan" (Virtahepo, s.80).  Tämä nyt mielestäni vielä sieltä lievimmästä päästä. Vai luenko mä sitä kuin piru  ties mitä?

Tai ehkä hänen tarkoituksenaan onkin herättää lukija ajattelemaan itse, eikä rupeamaan tommy-papukaijaksi. Tää vaivaa mua niin paljon, et jos saan illal rauhan (nyt kirjoitan M apurina sylissä), niin ehkä rustaan herralle pienen kirjeen kysyäkseni asiaa. Tietty tää vaan jää niiden tuhannen muun asian kanssa tekemättömien laariin... huoh. Tai sit jos se rupeaa tosiaan nyppimään kun jatkan luku-uraani, niin ehkä tempaisen jopa päivällä.

Niin tai näin. Tulipahan avauduttua. Se helpotti. Ja parin sanan "lauseet" kunniaan!