Kaksi asiaa. Toinen vähemmän, toinen niin paljon että itkettää. Pienemmät ensin. Eli hävettää kun seuraan tosi satunnaisesti mitä maailmalla tapahtuu. Joten elokuun alun suru-uutiseen törmäsin vasta tänään. Ja tää on siis se miljoonasti isompi eli että ihmiset (minä, sinä, hän, me, te, he - kaikki yhdessä) ovat onnistuneet tuhoamaan kiinanjokidelfiinin sukupuuttoon. Eihän laji ehtinytkään olla olemassa kuin 20 miljoonaa vuotta. Tietenkään mä en yksilönä ole tästä vastuussa, mutta lajini edustajana. Että hävettää. Ja iljettää. Mietityttää et millä oikeudella näin tehdään. Ei kannattais meille lainata palloa.
Ainut toivo on et Douglas Adams tiesi mitä delffiinit tekis: lähtis ja sanois vaan et "so long and thanks for all the fish". Koskahan vogonit tulee?