Viikko (siis viisi päivää) neljän seinän sisällä, argh. No pahempaakin voisi toki olla, enkä edes mieti mitä kaikkea. Lapset siis olivat yskässä ja kuumeessa. Perjaintainen pikäläääri totesi että O:lla taas keuhkoissa tulehdus (siis kuten keväälläkin), mut korvat kunnossa, ja M:llä virusten takia yskää ja nuhaa. Mut kotona olo riitti mulle taas tältä erää. Ja rikkinäiset yöt - toiveajatteluako? Mutta hiukan mun tuli sääli terveyskeskuslääkäriä, jolla oli 10 minuutin aika kahta lasta varten. Ole siinä sitten asiantunteva, kun ehdit vaan pikaisesti vilkaista ja reseptin kirjoitaminen ja tulostus jo menevät yliajalle. O:n diagnoosi oli keuhkokuume ilman kuumetta. Appiukko, joka on lääkäri, totesi ettei sellaista voi ilman radiologisia tutkimuksia todeta. No niitä ei siinä 10 minuutissa ehditty... tuli vaan vielä enemmän surku sitä lääkäriä. Perjaintai-illala käytiin uusien naapureiden tupareissa ja siellä yksi avautui mun jutun jälkeen siitä että hän kävi kanssa lapsensa kanssa ääkärillä kun hoidosta soittivat et on korva kipeänä. Ja 10 minuutin tutkimuksel huomattiin ettei ole, kotiin vaan ja 75 euroa vähemmän tilillä. Mä en ihan usko et terveyskeskuksis lääkärin korvaus on tota luokkaa. Uskomatonta rahastusta! Ja törkeää et yksityiset lääkäripalvelut on se mitä halutaan käytettäväksi kun ei panosteta riittävästi julkiseen. Miksei poliitokot kysy multa mikä on järkevää, mä kun tiedän niin hyvin...? Eli tiedän kyllä että turha vaan marista.

Mut nyt onneksi ollaan jo oltu monta päivää ulkoilukunnossa ja eilen päästiin taas riekkumaan Liikunnan ihmemaahan. Ja siellä oli onneksi tuttuja katsastamassa paikkoja vastaisuudenkin varalta. Ihanaa!  Ja mä olin illalla joogassa. Se vasta oli autuasta. Vaikka tietty siinä kävi niin et olin koko päivän hermostunut kun odotin vaan et koska pääsen lähtemään ja halusin olla joogassa ja sit siel joogassa en pystynyt kunnolla keskittymään. Miten voikin olla niin sietämättömän vaikeaa olla läsnä. Se oikeen konkretisoitui kun oltiin vaan kotosalla, loppuviikosta mä selailin ikivanhoja lehtiä kun en jaksanut olla edes muka-läsnä.

Tänään  oltiin taas Mammakeitaalla, ja sen päälle vielä liinatanssiharjoituksis. Parin viikon päästä on Mammiksen yksi pää(rahoitus)tapahtuma, Emo, ja  siellä päästään sitten estraadille. Kunhan me vaan ei sairastuta. On jo kolmena vuonna perääkkäin oltu kipeitä just Emo ja Kirjamessu -viikonloppuna. Mut jos nyt olis hoidettu se sairastelu vähän etukäteen ;-)

Huomasin vaan että mä tarvitsen kodista poistumista, muuten musta tulee vieläkin rasittuneempi. Ja sit varmaan O tulkitsee et mun rasittuneisuus johtuu siitä, ja sehän olis synkkää. Joten ihan kaikkien hyvinvoinnin takia on pakko päästä pois, tai kutsua edes joku kylään.

Mut nyt menen juomaan iltateetä ja lukemaan Tyylikkään köyhäilyn taitoa. Tosi mielenkiintoinen kirja, vaikkakin hieman kökkö suomennos. Kuka kirjoittaa tsättäillä? Tai Mecklenburg-Etupommern? Mut sit ei käännä Solitairea pasianssiks? No kyl se nimi siel kirjas luki ;-) eli tiedän vastauksen.