Ainakin vaippaa ja muuta kaikkea ihanan upeaa ja olis-niin-kiva-tääkin tavaraa oli tarjolla Emossa. Varsinkin uudet upeat vaippajutut  sai mun näpit syyhyämään ja hapuilemaan kukkaroa (vaipat on muuten trendiytyneet hurjasti O:n vauva-ajasta, josta ei siitäkään ole kuin hetki, tai sit mä olin silloin vaan niin tyytyväinen harsoihin kun ei tarjontaa niin paljon ollut). Onneks anoppi tuli katsomaan meidän liinatanssiesitystä ja osti kolmet vaippakuorikankaat (euron kappale) joista sitten tehtaillee M:lle vaippoja. Joten mun oli helppo pysyä lujana. Meillä tällä hetkellä vessavistintä toimii vain iltaisin ja aamulla satunnaisesti, riipppuu miten väsyneenä herään. Mulla on niin usein ajatukset muualla, etten huomaa mitä M viestii. Mut väijyköön taustal.
Vessaviestinnästä vielä Emoon. Mulla ja lapsilla oli hurjan hauskaa. O viihtyi upeasti, eihän sitä olis saanut edes 8 tunnin jälkeen kotiin. Oikeastaan joku vastaava leikkitapahtuma tällä porukalla ja hyvällä kahviolla voisi olla vaikka joka viikonloppu ;-) Ja tulihan mun törsättyä pipoon itselle (tähdet ) ja M:lle (violetit raidat), taikataikinamuovailuvahaan O:lle ja sit sinne kahvioon: kasvissosekeittoon ja taivaalliseen suklaakakkuun.
Nyt vaan odottelen käsi ojossa että anoppi hurauttelee vaipat. Sit on kyl sääli laittaa peppu piiloon housuihin. Ehkä mä siirryn käyttämään M:lla vaan hameita ja säärystimiä.