Olen viime aikoina puhissut niin paljon siitä mikä Turussa mättää, että pakko tasapuolisuuden nimissä hehkuttaa sitä mikä Turussa toimii: lasten liikunnan ihmemaa. Jätin joogan suosiolla väliin ja mentiin kahdeksi tunniksi purkamaan energiaa. Salikaan ei ollut tupaten täynnä kuten viimeksi, joten viihdyttiin loppusiivoukseen saakka. Mitä muuta, ilmaista, vois sateisena sunnuntaina tehdä? En mä vaan tiedä. Eikä onneksi tarvitsekaan. Hyvä Turku!