Jos tekisin kuten haluaisin, niin Heli Laaksosen joulupatjajoulu on aika lähellä omaa suosikkiani joulunvietossa. Mut ottaisin mukaan vielä pari hyvää seurapeliä tai pelikortit.

Näin ehkä teemme parin vuoden päästä kun M:kin on hiukan isompi.

Joulua on jo puineet Mirkka ja Kennoska, mutta muutama sana omasta joulusta ennen kuin laatikoiden ja rosollin maku kokonaan peittyy nakeilla ja perunasalaatilla.

Mun vanhemmat tulivat meille jouluksi ja toivat lähes kaikki ruuat, rosolli ja riisipuuro jäivät meidän kontolle. Ihan toimiva ratkaisu ruokien puolesta, muuten raskasta kun kotona on viisi yötä enemmän ihmisiä. Mahtuuhan tänne, mutta henkiset rajat kyllä tuli vastaan. Nyt on päätetty niin että kun ollaan Turussa, ollaan omalla perheellä ja tehdään sukulaisvierailut, ja kun ollaan Jyväskylässä, ollaan siellä ja käydään Turun paikat ennen tai jälkeen. Voi kyllä olla JKL:n mummille ja ukille kova paikka, mutta saavat meidät sitten joka toinen joulu kokonaan ;-)

Toinen päätös, joka toivottavasti pitää, on se etten hyväksy montaa lahjaa yhdeltä anatajalta. Mä olen joka vuosi sanonut et yks paketti per antaja ja jos pakosti haluaa kovan ja pehmeän paketin laitaa, niin sitten kaks. Ja mitä tekee anoppi? Tuo O:lle yhdeksän lahjaa, lahjan enemmän kuin viime vuonna jos oikein muistan. Muutama aivan ihana, kuten itsetehty toppatakki ja pipo, loput ihan turhaa, olis edes ne loppusälät laittanut yhteeen pakettiin. O alkoi turhautua kun lahoja jaettiin, olis halunnut leikkiä jo aiemmin paketeista saamillaan leluilla, mutta paketteja riitti ja riitti. Ensi vuonna teen niin, että katson lahjat etukäteen ja valitsen neljä pakettia, loput laitan piiloon. Ärsyttää niin vietävästi et ihanat paketit ja hyvä joulutunnelma pilataan sillä että paketteja pitää olla määrättömästi. Tänä jouluna O vielä turhautui, kohta se oppii vaatimaan. Onneksi ei saatu juurikaan mitään turhaa, eikä lapset liikaa leluja. Paras lahja oli iso dublo-alusta niin mun kuin O:n mielestä.

Me annettiin lahjaksi O:n saduista tehtyjä kirjoja. Niitä oli mukava tehdä O:n kanssa, ja ilo antaa. Mä sain toivomani lakupaketin, lukurauha jäi tältä vuodelta väliin. Mut iltaimetyksis ahmin kirjaston dekkarin jos toisenkin ja sitten uuden tuttavuuden norjalaisen Nemi-sarjakuvan.

Meillä jouluhössötys oli karsittu omasta mielestäni minimiin, ja viihdyin hyvin. Silti jouluntuntua oli ilmassa, ja sen haluan itselle ja lapsille suoda. Ahdistavimmat hetket koin ennen joulua kun olimme koko perheen voimin Kauppahallissa, ja ihmiset survoivat menemään kukin omia valmisteluitaan niin että olivat kävellä O:n ylitse. Hymyt loistivat poissaolollaan. Eli varmasti niitä suorituskeskeisiä, ”tunnelmallisia” jouluja on täällä Turussakin vietetty monessa huushollissa. Yleensä vältän kaupungille menoa joulukuussa kun en kestä sitä dingelidongelia ja kaupallista tuputusta, mutta halusimme ostaa rosollitarvikkeet torilta ja teetä hallista.

Perjantaina pääsin siipan kanssa leffaan, kävimme katsomassa Joulutarinan. Ihan viihdyttävää, vaikka jotenkin jäin kaipaamaan siitä useampia tasoja, eli jotain lapsille, jotain aikuislle, nyt kaikille oli sama paketti. Terapeuttista itkeä omia surujaan toisten murheina. Jotenkin se leffa kuitenkin päätti tän joulun. Enää piparkakkutalon mässytys, ja sen kimppuun päästään varsaisesti huomenna. Aidat tosin syötiin jo kun O tajus et nyt on joulu siis ohi kun ei enää avata kalenterin luukkuja eikä tule lahjoja.