M oja O pistivät fysioterapeutin huoneen uuten uskoon, mutta kyllä me palautettiin se ihan kuntoon ennen lähtöä. Ei tarvitse mennä uudestaan, lähinnä katsoi et M nousee seisomaankin molemmilla jaloilla, mitä eivät vielä tee kaikki 1,5 vuotiaatkaan. Neuvoi hankkimaan ensikengät, kun on vielä niin vauvan jalata ja kuitenkin tosi paljon seisoo. Eikun kenkäkauppaan sitten vaan. Kun O:n vanahat on varmaan liian isot. Täytyy ainakin käydä mittaamassa jalan koko ja koittaa löytää O:n vanhat kengät jostain meidän talon varastoita tai Mummin kätköistä.
Palkinnoks päästiin pakkassäässä Seikkikseen, mistä O oli tosi innoissaan. Vouhkasi siitä vielä vaarin ja tätin synttäreillä, kun yleensä mun pitää aina kertoa mitä me on tehty. Nyt otti oikeen asian itse esille. Ja O:n idea se oli alustapitäen et mennään Seikkikseen kun siitä vierestä käveltiin fysioterapiaan. Tarttee varmaan käydä useammin jos noin pienellä saa elämään suurta iloa.
M on ihmeissään kun on nykyisin tosi usein vaunuissa. Mä haluan et O kävelee tai on "potkuris" (siis sisaruslaudal), eikä istu vaunuis. Mut tuntuu hölmöltä ottaa vaunuja repulle jos M on selässä. Nyt on ratkaistu niin et saa köllöttää M vaunuis - ja mä kaipaan kantamista ;-) Ja uskon kyllä et kantaminen on ollut hyväksi M:n motoriikalle. Se on niin monin tavoin samanlainen kuin mä, ja mä taas olen ollut motorisesti kolmanneksi kömpelöin lapsi päällä maan. Ehkä huomisen ulkoilun M voisi taas tehdä repussa, jos tässä kotikulmilla ollaan. Mä vaan helposti uraudun johonkin juttuun, enkä muista että onhan niitä vaihtoehtoja.
Tästä nyt tuli tälläinen tyyliä yleisönosastokirjoitus, jossa puhutaan lihantuotannosta ja todetaan loppuun että kyllä kaikkien pitäisi käydä kampaajalla kerran kuussa että hekin saisivat elantonsa. Eh.