Mitä muuta sateisena päivänä voi tehdä kuin käydä kirjastossa? En tiedä, siispä suuntasimme kirjastoon. Ja aina mulle käy vanhanaikaisesti: löydän hirveästi ihanan mielenkiintoisia kirjoja (kts. lukunurkka, jonne päivitin osan) ja tosiaan kuvittelelen että ne saan lukaista tuosta noin vaan. No useimmat kirjoista saan luetuksi, kiitos mahdollisuudesta uusia lainat netissä, mutta ahmimisesta ei oikeen tule mitään. Ja sitten tulee pieni pettymys, kun huomaan lukevani viidettä kertaa kertomusta punaisesta traktorista enkä mitään omista löydöistäni.  Mut enemmän mä kirjoja luen nyt kuin opiskeluaikana, joten miten mahtaakaan käydä sitten kun lapset lukee itse? Kaipaan varmaan yhteisiä (ääneen)lukuhetkiä, tai sitten olen hautautuneena kirjapinoihin.

O:n suosikki on tällä hetkellä Urpo ja Turpo. Paha kun niissä piirrellään tusseilla itseensä ja tehdään muutenkin kaikenlaista mikä hermostuttaa sen perheen äitiä. O tietty saa virikkeitä - ja mä koitan uskotella itselleni et kyllä se olis keksinyt itse jotain vielä välkympää (lue väsyneestä äidistä äärimmäisen ärsyttävää). Ei Uppo-nalle sen vaarattomampi ole, kuten Erika valisti ;-)

Nyt siis vällyjen väliin - lukemaan tietty.