Ammattini puolesta nyt on tilinpäätöskausi käsillä, mutta koska olen tällä hetkellä hyvin epäammatillinen, niin voin tehdä tästä vuodesta tilityspäätöksen.

Näin raskasta vuotta minulla ei ole ollut toista. Näin tosin luulin jo sitä edellisenä vuonna – mitähän tämä vuosi tuo tullessaan.

Vuoden rankimpia asioita on ollut ehdottomasti siipan sairaus ja O:n parhaan ystävän ja ystäväni lapsen kuolema. Kummastakaan en ole lähimäinkaan toipunut. Siipan sairaus tekee arjesta tuskallisen raskaan, mutta tähdeksi muuttunut pieni ystävä särkee sydämmen. Juuri toissapäivänä puhuttiin O:n kanssa että mikään maailmassa ei harmita ja sureta yhtä paljoa. Eräänä päivänä kun lensimme raketilla, niin tähti-ystävämme tuli meitä tervehtimään, istui O:n kämmenellä ja sai O:lta suukon. Sitten tähti sujahti O:n tyynyn alle. Lapsella on onneksi mielikuvituksensa.

Työlästä ja kyyneleetkirvoittavaa kyllä oli kaksi muuttoa (evakkoon ja kotiin) sekä remontin koordinointi. Tästä häslingistä sentään olen toipunut, ja kyllä se oli kaiken sen vaivan arvoista. Siis jos jätetään huomioimatta että remontoitavaa vielä riittää niin kellarissa kuin muutenkin. Mut asuintilat on riittävässä kuosissa ja koti on Koti. Silti Yo-kylässä oli kiva asua, O ihastui sen moniin leikkipaikkoihin. Ilman evakkoretkeämme M:n kummitäti miehineen ja ystäväni lapsineen eivät koskaan olisi kiinnostuneet Yo-kylästä, nyt elelevät siellä tyytyväisinä.

Vuoden kokokohta ja ihanuushuippu oli M:n syntymä. Näen vieläkin haaveunia synnytyksenjälkeisestä hormonipöllystä, kun sairaalassa tuntui että olen voittamaton ja maailma on valtavan ihan paikka olla. Ja olen älyttömän iloinen lapsistani noin muutenkin. O on kasvanut vuoden aikana valtavasti, mielikuvitus laukkaa ja loppuvuodesta piirtäminen ja askartelu on ollut ehdoton suosikki. M:n kasvuun suhtaudun lähinnä niin, että ahaa, nyt se siis konttaa, ja voi ei, nyt jo nousee seisomaan ;-)

Joulusuklaat on loppu, järki Aurajoen vettä sameampaa, tyydyn listaamaan loput.

Harminpaikat:

• Allergiat ei helpota, päinvastoin. Ihostani ei ole kohta mitään jäljellä, imetys kuluttaa, samoin stressi. Grr.
• En viettänyt O:n kanssa juurikaan kahdenkeskistä aikaa. Siksi tein kaksi uudenvuodenlupausta, joista toinen on se et vähintään kerran viikossa jotain O:n kanssa kahden. Ja kun M täyttää yhden niin sitten aloitan hänenkin kanssaan kahdenkeskiset tuokiot.

Jippii, jee:

• Elämässäni on vuoden takaiseen verrattuna ennemmän tärkeitä ihmisiä, ja syvempiä ihmissuhteita. Elin O:n syntymän aikaan melkoisessa ihmissuhdetyhjiössä, enkä tuntenut kuuluvani Jyväskylään, enkä Turkuun. Nyt tiedän kuuluvani Turkuun, vaikka Jyväskylässä rakkaita onkin.
• Antoisat keskustelut listoilla, kasvokkain ja pienryhmässä – ilman niitä olisin vielä enemmän hukassa ;-)
• Sunnuntaijoogat, yhden joogatunnin vaikutus kestää melkein viikon. En malta odottaa että kausi taas alkaa.

Antoisaa tätä vuotta itsekullekin!