M aloitti kiipeilyn. Kipusi jakkaralle ja riemuitsi askartelupöydän ääressä. Se turva tavaroille menetetty. M myös rynnistää yläkerran portaisiin ja kipuaa sulavasti ne ylös. Mun mielenrauha menetetty. Nyt pitää koko ajan muistaa ettei M vaan livahda eteiseen. Porttia ei alaosaan voi laittaa, ylhäällä toki on. Ja ylpeä isoveli tönii ja tuuppii jos ihastellaan liikaa. Vaikka kyllä taputtaaa ja hihkuu ihan inoissaan ja kannustaa.

Ilmeisesti M:n vauva-aika ei O:n mielestä ole ollut ihan kamala, koska eilen hän kysyi et tuleeko meille uusi vauva ja tänään ilmoitti et meille vois tulla kahdeksan vauvaa. Ei tartte alkaa katselemaan mun vyötärönseutua sillä silmällä, ei tule. Mut mä otan tän toisaan niin et ihan kivasti on mennyt kaikesta kamalasta huolimatta. Lapsen suusta totuus, vai mitä?

Jostain kumman syystä molemmat nukkuu vaik kello ei ole edes kymmentä. Mä nautin netistä, teestä, ja karkista.