Tosi ristiriitaista kun on ihan hirveän paljon kaikkea ja voimat on vähissä, mutta silti tuntuu että muutos on oikeaan suuntaan, niin jaksan olla innostunut ja puhua välittäjän kanssa tuntitolkulla puhelimessa. Kaupat tehdään perjantaina. Muutto joskus ensi kuussa, kunhan saadaan pintaremppa tehtyä ja teettyä. Tuntuu mahtavalta ajatella, että nyt voin keskittyä sisustusjuttuihin, kun ne mua kiinnostaa paljon enemmän kuin julkisivurempat tai puutarhahommat. Siis mielessäni miettiä niitä, rahaa ei liikene onneksi kaikkeen (että jääkin jotain haaveiltavaa).

En voi keskittyä vuodatukseen kun O valvoo. Sen pitää uudessa hoitopaikassa levätä kaksi tuntia, ja nukahtaa yleensä puoli kaksi ja nukkuu kahteen. Olen toivonut ettei nukkuis, kun silloin kukkuu yhteentoista ja herää väsyneenä. Mutta on kuulemma niin vähän henkilökuntaa että hänen pitää levätä se kaksi tuntia, missä ajassa kukan tahansa nukahtais silkasta tylsyydestä. Musta on uskomatonta että lapsi, joka lopetti päiväunet 2,5 vuotiaana, joutuu nukkumaan ja sit kukkumaan. Ei todellakaan ole lapsen parhaaksi. Kun vaan osaisin ajaa lapseni asiaa loukkamatta hyvää työtä tekeviä ohjaajia. Eihän se heidän vikansa ole että heitä on liian vähän. Mutta lasta tässä ei ajatella yhtään. Taas yksi osoitus tän yhteiskunnan mädännäisyydestä.