Olipa vapauttavaa olla viisi päivää uutis- ja nettipimennossa, ja huomata että ihan hyvin pärjäsi. Olisin kyllä voinut jatkaa sitä vielä eilisen ja tän päivän, oma perusturvallisuus on sen verran heikko ettei kestä ulkopuolisia järkytyksiä.

Mutta siirin osa tavaroista sekä kaikki huonekalut on siirretty uuteen kotiin. Useat huonekalut ja verhot on nyt löytäneet paikkansa, tuntuu että palasen loksahtelevat paikoilleen. Se on meidän KOTI. Ja ne ihanat keltaiset seinät. Muuttolaatokoiden keskelläkin koti tuntuu tilavalta. Vaikka wanhat pikkuruutuiset ikkunat on tunnelmalliset, niin ei kyllä ole parempaa seinätalua kuin metsä ja taivas, auringon säteet puiden latvassa. Mä olen niin tyytyväinen tähän päätökseen. Kun vaan ehtisin purkamaan tavaroita, järjestämään kotia, enkä olemaan "tyhjänpanttina" töissä. Ei vaan, lepoa tämä on kun ei tarvitse koko ajan kuunnella äidin nalkutusta siitä miten pitää pitää koti siistinä ja joka tavaralle oltava paikka ja ja ja.

Saimme myös minibussin myytyä, ja viikon päivät on oltu autottomia. Vapauttavaa, vaikka nyt sitä autoa just olis tarvinnut. No tänään ehkä tehdään kaupat siitä ladasta. Ahdistaa, että se tuntuu välttämättömältä.

M on ihan ok jo kodinvaihtoon, O:lle se on sio muutos. Vaikka hän kyllä iloitsee että lapsilla on vihdoin oma olohuone, ettei tarvitse jakaa sitä aikuisten kanssa. Ja pientä rasittaa myös tieto siitä että hoitopaikka vaihtuu ensi viikolla. On ollut aika levoton hoidossa. Onneksi siellä on ymmärtäväiset hoitajat. Voi kun olis uudessa paikassakin.

Töissäkin suunnittelen muuttoa, tosin vaan huoneesta toiseen. Se onkin ainut tehtävä mihin jaksan keskittyä ;-)